Nykyään suuri aihe jo ihan kotikoirilla kuinka se koulutetaan. Ihan ääripäästä toiseen kuule yhä näitä koulutus metodeita. Kun siihen koiraan käydään jo ihan pikkupentuna käsiksi ja painetaan se pylly alas jos ei muuten mene istuminen jakoon ja sit näitä ihmisiä kun siihen koiraan ei saa koskea eikä sitä saa houkutella vaan jankataan istu, istu, istu ja istu vaikka ja kuinka monta kertaa. Sitten on näitä ihmisiä johon allekirjoittanutkin kuuluu eli opetetaan se houkuttelun kautta. Tässä myös omat virheet kuten kaikissa.
Miten sitä koiraa sitten koulutetaan? Ikävän usein kuullut ihmisten sanovan, että tuntee pentunsa isän tai emän (tai molemmat) niin hyvin, että nähnyt niiden koulutusta joten pentu koulutetaan samalla tavalla ja piste. Tai sitten se, että on ollut useita koiria ennestään ja ne on kaikki tietyllä tyylillä oppinut joten kyllä tämäkin pentu oppii. Asia voi olla kuten edellä kirjoitin, mutta hyvin harvoin saman pentueen koirat edes oppii samalla tyylillä. Tällä hetkellä kotona erinomaiset esimerkit tähän.
Cheek-pentueen siskokset Vilna ja Vosu.
Vilna haluaa hillityn kehumisen asiasta. Vilna tekee mielellään töitä ja oppii kohtuu nopeasti. Se on selkeästi silti itsenäisempi ja vaatii ohjaajalta kekseliäisyyttä, jotta tylsästäkin työstä saadaan mielenkiintoista koiralle. Se palkkautuu erinomaisesti nameilla. Suorastaan jopa välillä voisi usko sen kiipeävän pylly edellä puuhun jos on tarpeeksi hyvää namia tarjolla.
Kun taas siskonsa Vosu. Vosu on hyvin huumorintajuinen ja hepsankeikka. Se tekee täysillä vaikka ei edes tajuaisi mitä tekee. Se juoksi pentuna päin peiliä kun näki itsensä siitä ekan kerran. Hallilla olijat nauroi asialle kuten minäkin se oli typerän näköistä. Se oli ensimmäinen virhe jonka tajusin valitettavasti liian myöhään. Vosu palkkautuu kun se saa yleisön mukaan ja nauramaan. Se toisti peilin päin juoksemisen tietyn väliajoin, koska se sai aina yleisön nauramaan. Se pystyi keskittymään työhön peilin edessä kyllä, mutta namin sijaan se juoksi mielummin palkaksi päin peiliä ja sai naurua. Sen jälkeen olen nauramista käyttänyt treeni kentilläkin palkkana koiralle ja se tekee toistoja niin kauan kun minä jaksan nauraa. Namit on tois arvoinen asia kunhan yleisö nauraa hänelle.
Koiran koulutuksessa pitää nähdä laajempi kokonaisuus kuin pennun vanhemmat ja sinun edelliset koirat. Täysin erinlainen koira aikaisempiin nähden voi tuntua alkuun haastavalle, mutta se opettaa ja kasvattaa sinua kouluttajana hurjan paljon ja opettaa laajempaa katselmusta asioihin.
Mikä oikea tahti oppia?
Olen sitä mieltä, että me koiraharrastajat luomme toisillemme sen paineen, että pennun pitää osata tietyt asiat tietyssä ajassa. Tuomme esille sen kuinka nuorena jo pentumme osaa enemmän kuin saman ikäiset muut pennut. Luo painetta niille toisille ja sille jonka pentu osaa jotta tahti pysyy yhä edellä muita. Oma mielipiteeni on, että pennun pitää saada olla myös pentu. Sen pitää saada syödä ruohoa ulkona, pureskella asioita ja leikkiä toisten saman kokoisten pentujen kanssa turvallisella alueella. Sen pitää saada kokea asioita pennun lailla. Niin koiranpennut kuin me ihmisetkin kehitymme aivan eri tahtia. Miksi pitää aina olla kiire? Antaa sen pennun olla myös pentu! Sen pitää saada leikkiä välillä myös tyhmää kakaraa joka tekee virhe valintoja. Ne asiat opettaa sitä pentua myös. En kehota antamaan tehdä mitään oikeasti vaarallista (sähköjohtojen kanssa leikkiminen tms) vaan löysätkää myös. Pentu tarvitsee enemmän vapaa päiviä, pennun kuuluu saada leikkiä, kokea ja nähdä.
5kk ikäinen osaa hyvin vähän
Itselläni on kohta 5kk ikäinen nuori tolleri kasvamassa ja se osaa rehellisesti sanoen hyvin vähän. Me ollaan leikin lomassa harjoiteltu asioita. Se ei osaa edes kunnolla käyttää kaulapantaa, koska asumme maalla se saa olla suurimman osan ajasta irti. Se leikkii meillä varmojen aikuisten kanssa jotka jaksavat pennun sähläystä. Kaupungissa se käyttää kaulapantaa kun käymme, mutta sielläkin paikkoja joissa voin sitä irti pitää. Luoksetulo on todella vahva se on joka kerta saanut palkkaa kun tulee luokse vaikka en kutsu. Olen jo tovin opettanut koirilleni, että lähelläni oleminen on se siisti juttu jota kannattaa tehdä. Palkkaan pentuja jatkuvasti kun ne on lähelläni, mutta myös aikuisten kanssa ollessani lenkillä ne saa useamman kerran lenkkiä palkan vaikka en niitä kutsu luokse kun ne tulevat. Kutsun myös jolloin palkka on varma asia silloin yleensä saakin ottaa tukevan asennon ettei kaadu kun lauma rymyää vierelle odottamaan namia. Myöskään namin jälkeen ei ole lupaa lähteä viereltä ennen kuin annan siihen luvan. Lauma jää hengaamaan vierelleni ja katsovat minua odottaen joko lisää herkkuja tai lupaa lähteä juoksemaan.
tolling trindys Blogi 